Näköispatsas putkahti maailmaan 12.10 2012, tosin ei ole mun näköispatsas vaan avokin. Supistukset alkoivat aamuyöstä ennen neljää ilmeisesti mutta tasan neljältä heräsin, sitä ennen kipu tunkeutui uniin eri muodoissa. Kakskymmentä yli neljä pistin porukoille viestiä että saattaa lähtö tulla. Puoli ysiltä alkoi tehdä todella kipeää ja menin kuumaan suihkuun ties kuinka pitkäksi aikaa, sitten tauko,gramma panadolia naamariin ja takaisin. Yhdentoista aikaan irtosi limatulppa ja kipu yltyi oksentamiseksi. Ajattelin että ei voi lähteä sairaalaan vielä kun ne varmaan käännyttää takaisin kun en tee kuolemaa. Mutta sisätutkimus paljasti että kuusi senttiä auki. Kivunlievityksestä kysyttiin niin sanoin vain että ei piikkejä ja että kestän kyllä vielä mut jos jotain helpotusta saa muutoin. Pistivät ammeeseen tunniksi ja sen jälkeen olikin jo yhdeksän senttiä auki. Vedet meni tutkimuksen yhteydessä ja sitten vedettiin ilokaasua. Jälkikäteen naurattaa että oma ääni kuulosti pääni sisällä tulevan kuin hidastetulta nauhalta. Vittumaisin osuus ponnistusvaiheessa oli venailu koska supistukset laantuivat ja muksun pää oli vähän huonossa asennossa. Kääntyi kyllä ja puolessa tunnissa oli kamalin vaihe ohi.  Sairaalassa oli kivaa ja rauhallista, palvelu pelasi kyllä. Ensimmäinen vuorokausi meni tosi huuruisissa merkeissä jotenkin :D Yhteenveto: Oli ihan hirveetä sillä hetkellä, mutta ei sitä kipua enää muista. Nyt ollaanki sit jännän äärellä koko loppuelämä :P  Kerranki elämässäni saan tietää mitlä tuntuu isot tissit haha!