Mietin materialismia.Siitä asti kun aloin saada palkkaa oon ollut jonkinasteinen materialisti. Olen koittanut miettiä syytä siihen. Yritänkö täyttää sillä jotain vai mitä hittoa. Tulin siihen tulokseen että se on vain tapa, koska olen päässyt siitä eroonkin joskus. Kaiken sen rahan voisi laittaa säästöön, mutta en ymmärrä miksi tekisin niin. En halua mitään sellaista johon pitäisi säästää. Se on vain rahaa eikä se tee ihmistä oikeasti onnelliseksi. Säästän vain siksi,koska mulla on sairas kissa, enkä koskaan voi tietää milloin lähtö lääkäriin tulee ruokavaliosta huolimatta. Vain sen verran että lääkäriin pääsee heti. Ja tiedän rajani materian haalimisen suhteen. Ei ole luottokorttia jne.. Perustelen hankinnan joka kuukausi siten että olen ansainnut  jotain kivaa paskalaarina olemisesta :D Jos tulisi tulipalo kaikella materialla ei olisi mulle enää merkitystä, enkä usko että jälkikäteen harmittaisi muu kuin kodin menetys. Tai jos Ville tai kisut jäisivät sinne. Muuttaminen on ahdistavaa, paitsi viimeksi. En tuntenut kyseistä paikkaa kodikseni ikinä, vaikka asuinkin siellä melkein kaksi vuotta. Kaikki se vaiva siirtää tavarat ja sitten vielä sopeutuminen. Olen varma että tämä asunto jää uniini vuosiksi.