No eipäs sitte väsytäkkää enää. Olo on kumminki härö, mut ei hävytön. Se katos johonkin, yhtä ihmeellisesti ku oli tullukki. En vaa jaksa keskittyä mihkää. Enkä tehdä mitään. En tiiä mistään mitään. Mä en tajua tänää on vaan retkupäivä tai sellanen vetelä. En osaa sanoa. Illalla olen varmaan taas virkeä ja sitten valvon aamuun ja nukahdan kuuden jälkeen ja olen erittäin onnellinen. Se savo mainos pyöri koko ajan päässä, mis on se torimyyjä hauskalla naurulla. Haluisin tanssia tai hillua niin et ei oo enää voimia tehä mitään. Dokata ja kaikkea tulis se kesä ni pääsee hippaloimaa. Haistelemaa märkää asfalttia ja valvomaa öitä ja olemaa ulkona jajaja kaikkkee.