Livejournalit on kivoja,niissä näkee ihmisen persoonan jotenki.
Multa on kadonnu avaimet,takki,yms.
harmittaa etten menny tanssimaa sen rovaniemeläispojan kanssa.
Se puhu hassusti murteella,jostain syystä murrehirmut on aina vedonnu muhun.
Kotona puhutaa omaa kieltä,sekoitusmurretta.Kostyymi on puku ja rototentoori meinaa kukkia=)
Onkohan mulla joku vanhasuola-päivä.
Tuntuu että olen ollu liian ilkeä kaikille.
Ja jos näkee jonkun entisen kävelevän kadulla,niin tulee sellanen ontto olo.
Ja kun ne ihmiset ei ole muuttunu yhtään.Tehty mikä tehty,en kuitenkaan haluisi palata entiseen.
Ehkä hetkeks.Mut ei sen enempää.Ahdistus alkaisi taas.
Se poika oli kadonnu kun myöhemmin menin etsimään sitä.
Harmittaa,kun se olisi ollut uusi tuttavuus,ja vaikutti aika oudolta(hyvällä tavalla)
Ja olin juuri puhumassa sille kun kaveri tuli nykimään hihasta.Höh!
Joo ihan kauheeta kännäystilitystä,mutta nyt tapahtuu,eikä tunnu tyhjältä.
En haluua mennä kouluu,siellä tulee se tyhjä fiilis.
Ei mulla ole siellä mitään.Enää.