Kuuntelen justiinsa Movetronia.Niin paljon siitäki tulee mielee.
Näin sen mun kesätyöparinki.
Nyt tulee Voikukkaseppele.
Mietin miten sillon vuos sitte olin ihan hirvee.
Ainaki tuntuu siltä.
No on nytki joitain juttuja joiden tapahtumiselle en voinu mitää.
Viime syksystä asti ei mikää ole kiinnostanu pahemmin.
Olen ollu niin väsyny ettei sitä persettä ole saanu raahattua mihinkää.
Olen pahoillani.
Mutta turhaa puolustella.
Toivottavasti loppuenlopuksi kaikki olis kuten ennenki.
mä uskon aina siihen että lopulta kaikki kääntyy hyväks,mut aina ei tunnu siltä.
Ylppäreihin viis päivää.
Mä en varmaa koskaa muutu vastuullisemmaks.
No,jotkut on tuuliviirejä asioidensa suhteen.
Mä en ole uranainen enkä kotiäitityyppiä,vaan sitä tyyppiä joka haihattelee ja on tuuliajolla.
Mut sillä ei pitkälle pötkitä.Olen valmis yrittämää kaikkea että pääsen eteenpäin.
Ensiksi haluisin muuttaa pois,mut nyt se olisi typerää kun ei ole tietoa koulupaikasta.
Kai se piristää ku elämässä tapahtuu jotain uutta.
Saa oman elämän,tai no omahan se nytkin mutta kokonaan kalustoa myöten.
Ja yksityisyyden.Ainakin mulle se merkkais paljon.
Mun elämässä tulee aina olemaan sellasia asioita joita kukaan ei tiedä.
Eikä saa koskaan tietää.Niitä on aika paljon.
Ehkä liikaa,mut ainahan mä olen ollu tarkka yksityisyydestä ja omista ajatuksistani.