Tuntuu että aina tulee oltua ihan toisella planeetalla,siksi en mitään kuule enkä näe.
Naureskelen vaan kun ajatukset kulkee,ja muu maailma katoaa.
Joku saattaa vieressä selittää tohkeissaan jotain niin hetken päästä on pakko kysyä että kerrotko uudestaan?
Ei se tahallista ole,sitä vain yhtäkkiä huomaa että jokin oma ajatus vie niin mukanaan ettei tiedä
muusta maailmasta.Ja kun sitä tapahtuu usein niin "maa kutsuu"-ilmiö on taattu.
Joskus se on ihan hyväkin irtautua,eikä ottaa paineita siitä mitä ympärillä tapahtuu.
Väsyttää ihan kauheesti ja ärsyttää että tuli herättyä näinkin myöhään.
Iltavuoroviikko,paitsi huomenna.Ja sitten on monta vapaata.En edes kehtaa sanoa kuinka monta.
Mutta todennäköisesti tulee soitto töihin ja tottakai menen.Parin vapaan kanssa ei ole ongelmaa,mutta
kun enemmän on alkaa vaivata tekemisen puute.Kun parissa päivässä saa kaikki hommat tehtyä alta pois.
Toivottavasti työt eivät loppuisi kevääseen vaan pääsisin uusintakierrokselle kesään.
Vieläkin tuntuu oudon tyhjältä kun niin moni lähti pois,joihin ehti tutustua.
Osastolla ollessaan ei ollut niin tiivistä,vaan tuli tehtyä enemmän omia juttuja.
Kassalla on usein joku siinä selän takana jonka kanssa puhua.
Paljoa en usein puhu,mutta jos ihminen on oikea niin puhetulva vaivaa.
Kaverit eivät voi sanoa hiljaiseksi,koska paatosta tulee välillä oikein urakalla.