Juu..Kummituskantele kuuluu kovaa korkealta.Ehkei.Epävireinen kuvaa enemmän.Kaikuu hyvin.Matalalta.
Ei se mökki enää niin karmiva paikka ole,mutta jotain siellä on,joka tuntuu inhottavalta.Tuijotus.Ja liian hiljaistakin siellä on.Ei äännähdystäkään mistään,ja korvissa alkaa soida.Onneksi ei tarvinnut olla yksin.On nimittäin vilkas mielikuvitus.Vaikka siellä mökillä on oikeasti tapahtunut outoja asioita.Osasyy siihen miksi ei houkuttele lähteä sinne.Haluaisin kotiin,neljän seinän sisälle.Ilman mitään,ilman ketään.En ole saanut nukkua pitkään koska armas serkkuni keksii kyllä tekemistä ja pitää herätä aikaisin ettähtii tehdä.Huomennakin lähdetään saareen.Ei siinä mitään vikaa ole,ei vain voisi vähempää kiinnostaa.On menty uimaan,tehty ruokaa,pystytetty teltta,pelattu monopolia,käyty mökillä(siis kahdella mökilä)Ja lista voisi jatkua.Tajuaisi nyt että en jaksa enää.Ei saa olla hetkeäkään rauhassa,jättäisivät mut rauhaan.Ei koko ajan kiinnosta olla joku seuraelukka...Ja jos jotain pitää tehdä niin pitää tehdä porukalla.Ei tämä ole lomaa.
Mietinpä sitäki miten nopeasti aika on kulunu.Muistan jopa ekan päivän yläasteella...Vastahan se oli.On niin paljon kaikkia asioita jota vaivaa,mutta vaikka olisi tilaisuus sanoa,ikinä suusta ei tule sanaakaan.Ei niitä mietteitä voi pukea kuviksi sanoiksi tai tunteiksi.Se on jotain,joku tunne,mutta mistä.Pessimistisyys vaivaa.
Tuntuu ettei koskaan voi onnistua missään.Tai ainakaan niissä asioissa missä haluaisi.Olo on ikäloppu,vaikka vuosia ei ole kertynyt vielä paljoa.Pitää nähdä elämää,nähdä uusia ihmisiä,päästä tuulettumaan johonki kauas.