Juu..Kummituskantele kuuluu kovaa korkealta.Ehkei.Epävireinen kuvaa enemmän.Kaikuu hyvin.Matalalta.
Ei se mökki enää niin karmiva paikka ole,mutta jotain siellä on,joka
tuntuu inhottavalta.Tuijotus.Ja liian hiljaistakin siellä on.Ei
äännähdystäkään mistään,ja korvissa alkaa soida.Onneksi ei tarvinnut
olla yksin.On nimittäin vilkas mielikuvitus.Vaikka siellä mökillä on
oikeasti tapahtunut outoja asioita.Osasyy siihen miksi ei houkuttele
lähteä sinne.Haluaisin kotiin,neljän seinän sisälle.Ilman mitään,ilman
ketään.En ole saanut nukkua pitkään koska armas serkkuni keksii kyllä
tekemistä ja pitää herätä aikaisin ettähtii tehdä.Huomennakin lähdetään
saareen.Ei siinä mitään vikaa ole,ei vain voisi vähempää kiinnostaa.On
menty uimaan,tehty ruokaa,pystytetty teltta,pelattu monopolia,käyty
mökillä(siis kahdella mökilä)Ja lista voisi jatkua.Tajuaisi nyt että en
jaksa enää.Ei saa olla hetkeäkään rauhassa,jättäisivät mut rauhaan.Ei
koko ajan kiinnosta olla joku seuraelukka...Ja jos jotain pitää tehdä
niin pitää tehdä porukalla.Ei tämä ole lomaa.
Mietinpä sitäki miten nopeasti aika on kulunu.Muistan jopa ekan päivän
yläasteella...Vastahan se oli.On niin paljon kaikkia asioita jota
vaivaa,mutta vaikka olisi tilaisuus sanoa,ikinä suusta ei tule
sanaakaan.Ei niitä mietteitä voi pukea kuviksi sanoiksi tai
tunteiksi.Se on jotain,joku tunne,mutta mistä.Pessimistisyys vaivaa.
Tuntuu ettei koskaan voi onnistua missään.Tai ainakaan niissä asioissa
missä haluaisi.Olo on ikäloppu,vaikka vuosia ei ole kertynyt vielä
paljoa.Pitää nähdä elämää,nähdä uusia ihmisiä,päästä tuulettumaan
johonki kauas.
lauantai, 16. heinäkuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.