Mulle on sanottu että ihmiset sulkee silmänsä maailmalta. Kaikelta paskalta, ahneudelta jne. että isot firmat tekee rahaa ihmisten terveydellä. Niinhän se on, kaikki tässä maailmassa on kaupan enkä tiedä mihin voi oikeasti luottaa. Onko kaikki vain kusetusta? Olen huomannut että jos joskus ei sulje silmiä näiltä asioilta, pää hajoaa ja ahdistaa ihan liikaa. Voiko elämästä nauttia jos se on koko ajan kyttäämistä siitä kuka kusettaa ketäkin ja kuinka jälleen ahneet firmat saa rahaa. Elämästä ei voisi nauttia  ilman että omatunto soimaa "Voinko mä nyt tehdä näin?"  Tuntuu että taistelee tuulimyllyjä vastaan. Enkä oman elämäni takia jaksa pullikoida vastavirtaan koko ajan, elämästä katoaa ilo. Olen kai pohjimmiltani sen verran pessimisti että kaikki asiat pitää tehda hampaat irvessä.