Tänään näin sellasia sukulaisia joita en oo joko nähny koskaa tai oon nähny 20 vuotta sitten eikä ole mitään muistikuvia.Tai sitten oon nähny vaan kuvassa. Oli papan hautajaiset, ja toivon ettei kohta oo mummonkin. Se oli maanantaina joutunu sairaalaan. Eikä aikasemmin ole käyny mitään tällaista.Tosi  raskasta sille niin en ihmettele. Näin ensimmäistä kertaa mun vanhemmat samassa paikassa yhtäaikaa, tuli sellanen jännä olo ja miete mitä jos kaikki olis menny toisin. Ja tiesin että mulla on toinenkin sisko jota en ole koskaan nähny,enkä olis tunnistanu kun oli mua paljon pidempi ja näytti liian vanhalta ollakseen mun pikkusisko.Mutta ei tullu mieleen että en mäkään enää ole neljäätoista ja mun pikkusiskot seitsämää. En voi ainakaa väittää ettei mitään tapahdu mun elämässä. Kun joskus pääs sellanenki lause suusta etten tunne eläväni ellei tunnu joltain tai tapahdu jotain. Joo nyt tapahtuu ja kyllä tuntuu niin helkkaristi. Eiköhän riittäs jo, alkuviikon tapahtumassa oli mulle ihan tarpeeksi murhetta. Mutta tieto on onneks kulkenu ja on selvinny asiat.