Olen oma erakko itseni enkä avoimemmaksi muutu.
Se pitää hyväksyä.
Ärsyttää että maailma on pieni sillä hetkellä kun sitä vähiten kaipaa,ja iso silloin kun
jotain pitäisi löytää.
Taas on joku maailmanparannusjuttu menossa,sekä takaumia menneisiin.
Ärsyttää turhanpäivänen nirsoilu ja se että puhutaan toista ja tehdään toista,eikä itsestä
koskaan löydetä vikaa tai omien periaatteiden rikkomista.Muilta sitä ei hyväksytä.
Noh,Nobody`s perfect.
Ja ne takaumat meinaa suurta paskaoloa kun kelloa ei taaskaan voi kääntää vuosia taaksepäin.
Ehkä se on kapinointia kasvua vastaan.Minähän en kasva.
Olisin vain niin paljon mielummin huoleton.
"Mun ongelmat on pieniä.Eihän mun niskaan ole koskaan satanut paskaa.
Enkä mä ole kokenut oikeaa paskaa."
Joo,mutta yks huomio:
Ne kaikki "ongelmat" ja huolet mitä minulla on,ovat mulle oikeata paskaa.
Monet ihmiset kokee ongelmat eri tavalla.
Ongelmat erilaisia,kaikilla yhtä paha olla..

Ja mä koen että mun huolenaiheita väheksytään."Eihän ne ole oikeita"