Ihan mukava viikonloppu.
Lauantaista jäi kyllä erittäin mojova päänsärky.
Pitkästä aikaa taas sai riehua riittämiin,ilman että kukaan katsoo kieroon.
Sama kaava toistuu:Vain tietyt ihmiset saavat minut itkemään.
Syytä en tiedä.
Se ei liity mihinkään olotilaan,se vain alkaa yhtäkkiä.
Niiden ihmisten seurasta ei ikinä haluaisi lähteä pois.Olo on vapaa.
Näin uusiakin ihmisiä,oli helppo puhua niille.
Mä hävitin mun rastaponnarin baariin.Pitää käydä ostamassa Qomenasta uusi.
Mä en tykkää olla yksin kotona.Sillon tulee ajateltua liikaa.
Ja se johtaa usein ikävään oloon.