Nukuin viimeyön levottomasti.
Mitenkään päin ei ollut hyvä olla.
Olo oli tosi omituinen.Kaikki tavallaan pyöri.
Ahdisti,ja olisi tehnyt mieli kiroilla ja huutaa naama punasena.Itkeä.
Tunsin olevani yksin vaikka en ollut.
Vaikka olisin keskellä kaupunkia miljoonien ihmisten joukossa,voin silti olla yksin.
Sillä hetkellä olisin voinut heittää kaiken menemään.En tuntenut mitään.Jäädyin.
Oli taas aktiivinen kuulo koko yön.
Sillon tuntuu että kuulen ihan kaiken,enkä voi nukkua.
En vaivu unta edeltävään horrokseen.
Nyt ei ole väsyttänyt,eilenkään ei paljoa.
Tuli juotua aika paljon kahvia.
Sillon kun ei väsytä päätä särkee ihan armottomasti.
Tuntuu kuin kipinä olisi hävinnyt.
Taidan vain luulla.En tiedä.
Pään sisällä liikkuu liikaa.Paljon .
Paljon enemmän kuin ulkoapäin voi nähdä.
Olen erittäin huomionkipeä.Nyt ainakin.

Nyt oon niin yksin,yksin.
Yksin tässä maailmassa,
Jossa yksinäisten on niin vaikee olla.
Mä tahdon kauas kauas pois,
Kauas kauas jonnekkin.
Olla kanssas kahdestaan.

Maailmalla on kylmä,
Tekee mieli juosta karkuun.
Mennä piiloon jonnekin syliin lämpimään.
Ei tartte olla yksin.
Huomisen voin unohtaa.

Apulanta-Itkeväthän enkelitkin

Loisto biisi.