Hiljaisuus on ollut kyllä harvinaisen pitkään, kirjaudun tänne kyllä joka päivä mutta käyn katsomassa vain onko seuraamiini blogeihin tullut päivityksiä. Kuvablogi olisi kiva mutta kamera on yyberpaska ja rikkikin vielä. Ja kaiken lisäksi en halua käydä täällä nillittämässä kuinka paskaa kaikki on. Mielummin puran sen nillityksen yhteen postaukseen kun teen kymmenen minipostausta siitä kuinka väsyttää jne. Oon mielissäni kun syksy tulee, vaikka pelkäänkin yhä kutsuvammalta tuntuvaa sängynpohjaa, koko kesäkin meni jotenkin tosi oudoissa merkeissä. Mua ei vain ole kiinnostanut mikään pitkiin aikoihin, kotisohva ja pieruverkkarin ovat olleet parhaat ystävät. Samoiten vaakataso on ollut paras asento katsella maailmaa, vaikka ulkona paistaa aurinko ja on lämmintä. Ehkä kaikki lähti juhannuksesta, silloin kävi eräs todella ikävä asia. Vaikka en enää mietikään asiaa päivittäin, silti se vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Ei mulla kaikesta huolimatta ole paha olla, en vain yksinkertaisesti saa itseäni ylös sohvalta/sängystä. Aikaisempina syksyinä on ollut paha olla, mutta muuten olen jaksanut siivota jne. Nyt tuntuu erilaiselta. Olen koittanut metsästellä uusia vaatteita netin syövereistä ja kirppikseltä. Pari kipaletta leveälahkeisia farkkuja sekä sienikuvioiset fleecehousut ovat löytäneet kaappiini. Ja kuinka rakastankaan tummanpunaista samettia.