Mietin tänään et miks helvetissä mä olen niin perseestä? Tai ainakin omasta mielestäni. Mietin sitäkin että miksi mä aina pukeudun mustaan vaikka rakastan värejä? Ja vaatteissa maanläheisiä värejä, mut kuitenkin aina valitsen sen mustan. Tapa joka juurtui kauan sitten, musta on sitten vissiin helppo valinta ja se näyttää lähestulkoon aina samalta. Mut sillon jos haluisin jotain värikästä niin ei mulla olekaan kun kaappi on mustaa pullollaan. Keräsin juuri kolme kassia vaatteita pois, vien ne huomenna keräyslaatikkoon. Alakerran kellarista lähtee lisää. Kirppikselle en viitsi viedä, kun sieltä ne on tiensä tänne löytänyt. Antamisen iloa :) Asioiden pitää muuttua, eikä vaan laahustaa päivästä toiseen ajatellen että ehkä mä sitten joskus... Pakko ainakin yrittää jotain kehittävämpää ku ajatella aina asioiden nurja puoli tai pelätä aina pahinta jos teenkin jonkun asian toisin kuten olen tottunut.