Jee nyt olis aikaa laiskotella viimeinkii, eikä pinnakaa ole enää niin kireellä. Musta tuntuu välillä siltä että maailma ja kaikki menis jotenki hämärään, en osaa selittää. Se on enemmänki tunnetila. Sitä vois kuvailla näin: On pimeä huone missä on tummat seinät eikä yhtään valoja, keskellä huonetta on yksi palava kynttilä ja kun katsoo kynttilää tuntuu että ympärillä oleva pimeä jatkuisi vaan loppumattomana eikä päättyiskään mihkään seiniin...huoneen rajat katoavat. Ja sitten itse istuu kynttilän edessä viltin sisällä ja on lämmin ja mukava olla. En tajua, se hämärä on jotenkin turvallinen fiilis eikä mitään pahoja tai masentavia ajatuksia kuten vois luulla. Sitte mulle tulee omituinen fiilis ihmisistä jotka olen nähny joskus ku olin 14 ja sitte ne on nyt itse 14, ei musta tunnu mitenkään erilaiselta mut sitte kun kattoo peiliin niin naama onki niistä ajoista muuttunu ihan vitusti. No joo erona teiniaikoihin on se että mulla oli joku pakottava tarve samaistua johonkin henkilöön tai etsiä sitä omaa juttua. Nyt ei oikeestaan ole enää mitään semmosia, mulla ei ole tarvetta olla mitään muuta ku minä. Sitten mua ihmetyttää asiakkaat kaupan kassalla, taas vaihteeksi. Jos myyjä erehtyy tai tekee virheen, osa ottaa sen ihan rennosti että sattuuhan noita, mut osa tulee jos sillä asenteella kauppaan että myyjät ihan työkseen kusettavat ihmisiä?! Haloo, mä olen ihminen ja ihmiset erehtyy joskus ja minkä vitun takia mä kusettaisin ihmisiä kun kassa ei saa heittää miinuksella eikä plussalla? Vituttaa kaikki kyykyttäjät, mut pokka kasvaa tossa työssä ja jos on huono päivä ni en mä varmaan epäröi ojentaa aaseja Muhahaa =P