Taas  kierre alkaa.Ahdistus ja yleisvitutus.
En mä sille mitään voi.
Tuntuu että kävelen suoraa häkkii ja ovi suljetaan.
Pitää päättää kävelenkö vai en.
Haluisin mutta pelkään itseäni ja sitä että muhun sattuu.
En taaskaan kuunnellu varotuksia.Käy varmaan niin kuten viimeksin.
Paljon ahdistusta ja pahaa mieltä.
Mä en vaan voi luottaa kehenkään,tai en pysty.
Toinen puoli on että tunnen itteni onnelliseks.
Mitään muuta ei ole kun pelkkiä muttia.
Oon nähny taas unta piikeistä...Ei tunnu kivalta.
Luin taas sen Sid Viciouksen kirjan,voi johtua siitä.
Pidän siitä julkisuuden henkilönä koska se oli stereotyyppinen.
Ja helvetin hyvännäkönen,ja sopi Nancylle tosi hyvin.