Tuntuu jotenkin että viime aikoina ei ole ollut mitään asiaa, kaikki on ollut hyvin ja valittaminen on NIIN paljon helpompaa. Koska huonot asiat /kokemukset muistaa paremmin tjsp. Vähään aikaan en ole halunnutkaan mitään mikä on hyvä asia. Mä sillä tavaran haalimisella korvaan jotain, mutten tiedä mitä. Ei mulle ole siitä mitään hyötyä, iloa korkeintaan hetkeksi. Enkä mä tarvitse mitään oikeasti, se on vaan se omistamisen ilo. Tyhmää. Välillä kyllä turhauttaa käydä töissä, raha oli ennen hyvä motivaation antaja, nyt se ei enää ole. Kunhan saan safkat ja vuokran yms. hoidettua, en valita. Musta tuntuu että elän jossain vaiheessa. Jotenkin irrallaan, kaikki on kohdallaan mutta on vaikea löytää hyvää asentoa Siten minä sen kuvailisin. Mukavaa kun on satanut vettä, ulkona haisee mukavalle. Jokin muisto siitä tulee tai tuttu olo, en osaa kertoa enempää. Oli mukava istuskella yhdellä kaukasemmalla laiturilla joka on vielä Tommolan rannastakin eteenpäin. Hiljasta ja eikä ketään missään. Oli piristävää.