Ääh kyllä on maailma ihmeellinen paikka. Koko päivän on mielessä pyöriny vain ikäviä asioita mutta ne eivät ole kuitenkaan pilanneet fiilistä. Oon vain huolissani ja pahoillani joidenkin ihmisten vuoksi.. Tuskin sitä elää itsekään elää aina ihan lamppu kirkkaimmillaan. Ja kumminkin haluisin että kaikilla olis hyvä olla, mut kaikkea ei voi saada. Sit pohdiskelin mustasukkasuutta taas vaihteeksi. Kun on sellasia ihmisiä jotka ei päästä toista lähtemään mihinkään, tai suuttuvat jne siitä. Mä en tajua miksi pitää pahottaa oma ja toisten mieli sellasten asioiden takia joista ei voi olla varma? En näe siinä mitään järkeä. Mut ihmisiä on moneen lähtöön. Senkin pitäs olla selvää että jokaisella on menneisyys ja syynsä siihen miksi on juuri tämän ihmisen kanssa. Mä en ainakaan näe mitään syytä mustisteluun koska oon omasta mielestäni yksinkertasesti paras ja näköjään toisenki mielestä koska viitsii olla mun kanssa :D Eiks ne ihmiset koskaan hajoo omaan oloonsa jotka rupee heti ajattelemaan kaikkein pahinta ku toinen menee ovesta ulos? Tai jos toinen alottaa lauseen "Arvaa mitä?" Heti ollaan ajattelemassa että nyt toi jättää mut. Luulis että on tosi rassaavaa kuluttaa lähes kaikki aika ja energia siihen pelkäämiseen ja vainisteluun.