"Me ollaan kovia jätkiä,me ollaan mombasaa"
Lause joka jäi mieleen,joka tuli omasta suusta.Se oli sen päivän elokuva,johon olin eksynyt.
Aikaisemmin olin vahingossa menossa kovasti jonkun bändin keikkabussiin.Siis odotin bussia ja sellaien tuli,ei vain ollut se oikea.Taisi olla Apulannan keikkabussi,jos niillä sellainen on.Heinolaan päin menossa ainakin.Olin Lahdessa kaupassa,ja pieni polvenkorkuinen poika tuli ja otti kaupan ovella kädestä kiinni ja vei kauppaan sisälle.Ei siinä voinut muuta kuin hymyillä.En tiedä erehtyikö poika ihmisestä.Voi pientä!=)
Eilen tunsin elämän.Se oli vauhtia,kovaa vauhtia.Tunsin eläväni taas,mutta kukaan muu ei tunne sitä,ainakaan kukaan samassa autossa.Jos minulla olisi auto,laskisin tuhatta ja sataa ettei kukaan näkisi,kuntelisin Aknestikin suomirokkia stereot täysillä ikkunat auki.Ei se takia että se olisi siistiä vaan siksi että ikkunoista tuleva tuuli saa hiukset hulmuamaan.Voihan ne puhaltimet täysille laittaa mutta tuskin siinä paljoa hulmuaa.Auton pakoputki pärisi,tuntui että perseen alla räjähtää.Hauskaa oli.Voisipa elää joka solullaan ja tuntea kaikki.Valaistuin kesäsateestakin sen verran että tiedän mikä siinä viehättää.On mahtava tunne kun sataa kaatamalla,ei ole kylmä,ja sade vain tulee päälle,ilman että tarvitsee sateenvarjoa,tai pelkää kastumista.
Tuntuu hassulta kun vesi tippuu nenän päästä.