On sellanen hirvee välinpitämätön fiilis kaikesta. Hirveet ristiriidat siitä mitä haluan. Haluan parisuhteen ja sitten kun sellanen on, fiilis on sama kun mut laitettas häkkiin. Ja sieltähän haluaa tietysti pois kun alkaa ahdistaa. Ja sitten kun alkaa ahdistaa niin rupeen hankalaksi ja sitten satutan. Enkä halua niin. Miksi eniten aina niitä joista välittää? Kai haluan pitää etäisyyttä muihin lyömällä näpeille välillä. En halua jakaa elämässäni kaikkea todellakaan. Sillon on helpompi päästää irti, vai kusetanko vaan itteeni että se olis helpompaa? Jaa mitähän muuta kivaa tänään pyörii kuupassa. Njää olis kiva kirjottaa kirje. Ja haluisin puhua asioista mitä mun mielessä pyörii. Tiedän kuka jaksais kuunnella ja tajuiskii mut en kehtaa soittaa aiheuttamani paskan jälkeen.. Eipä siitä sen enempää.