Kaks päivää on kulunu kunnon yöunista.
Pleikkarissa Resident Evil:Code Veronica.Jo kaks päivää putkeen.
Ja aina mä saan hävetä omaa käytöstäni.Mut jos kontrolli on altis heittämää...
Nyt musta ei tunnu enää miltään.
Luulin löytäneeni jotain,mut ei se mennykkää niin.Höh.
En olis pistäny pahitteeks mitään pitkäaikasta juttua,mut ilmeisesti mä en kykene
sellaseen vieläkään.
Opiskelupaikkahakuki painaa päälle,pääsen tuskin hykemiini paikkoihin.
Koska mulla ei ole tarpeeks kunnianhimoa.
Näin eilen yhen kaverin,se kaveri tekee mun olon tyhjäks.
Mulle tulee haikee olo aina kun nähdään.Vaikka olihan meillä kivaa.
Mut silti on sellanen "ylimääränen" olo
Joskus yläasteella meillä oli niitä omia juttuja.Mut mä olin uus tuttavuus.
Ja sitte aloin kokeilla dokaamista ja aloin jotenki ajautua kauemmas.Harmi.
Toivon että voisin olla sille parempi ystävä.Syytän itseäni kaikesta.
Mä vaan muistan kuinka hauskaa meillä oli.
Mut se ihminen saa mut aina itkemää tyhjyyttä.
Se ihminen pääs omiensa parii,mä en päässy koska jatkoin yläasteen jälkee toista tietä.
Ne jutut saa mut silti aina nauramaa=D