Kävin keskustelun jonka seurauksena totesin että olen vielä tuuliajolla, negatiivinen ihminen, eikä mulla ole mitään hajua itsestäni eikä siitä mitä haluan elämässäni. Eikä nyt ole kyse työpaikasta ja mikskä tulet isona. On kyse onnellisuudesta joka tulee itsensä sisältä, tasapainosta. Kaikki nämä asiat tiedän itsekin mutta jemmaan ne mielummine tehdäkseni asioille mitään. En tiedä mistä aloittaa, koska en usko että henkisen kasvamisen tie on mitenkään helppo. Joissain asioissa toinen ihminen kasvattaa, joissain asioissa se on tehtävä itse. Mutta en ole kovin kärsivällistä sorttia, eikä tässä asiassa muutoksia huomaa kuin vasta sitten kun katsoo taaksepäin omaa elämäänsä. Minulle kerrottiin myös että jumitan paikallani katsoen taaksepäin liikaa, mikä ei ole hyväksi kun pitäisi katsoa eteenpäin. Pitäisi löytää jokin opas joka neuvoisi joitain asioita ja mielekäs tapa lähteä purkamaan niitä. Ensin pitäisi vain avata mielensä ja olla avoin kaikelle, suhtaudun turhan suppeasti elämään vaikka ajattelenkin satunnaisesti muita asioita. Luulen sen johtuvan arjesta, ja arkisista asioista jotka ovat vain pintaraapaisua. Kysymys purtavaksi: Miksi minä teen näin ja voiko sitä muuttaa jotenkin? Negatiivisen asenteen korjaaminen on ehkä kaikista helpoin muuttaa. Ehkä mun paksu kallo on joskus sinut itsensä kanssa. Kaikki aikanaan.