Mä en tiedä mihin ihmeeseen saan survottua kaiken aikani. Syöttöväli on kumminkin 3-4 tuntia, luulisi että siinä ajassa ehtii syödä, käydä vessassa ja pumpata vähän maitoa. Siihen menee aikaa tunnin verta puhdistuksineen ym. Mut olis kiva saada maitoa vähän varastoon, mutta poika imee kaiken ennätysajassa. Sekä tisseistä että jääkaapista. Karsastan korvikkeiden käyttöä ja alkuun karstastin tuttipullonkin käyttöä, mut pakkohan se on pullo opettaa, muuten ei ole hoitoon asiaa. Harmittaa vaan että maito ei meinaa irrota tai sit oon vaan malttamaton. Kuvittelinkohan pumppaavani desitolkulla heti. Mulla on kauheat paineet ja odotukset siitä teenkö kaiken oikein. Malttamattomuus tekee kaiken kireäksi.  Oli helppo sanoa raskausaikana että kunhan asiat menee sinnepäin niin kaikki on hyvin. Otan liikaa paineita ja alan suorittaa, olis niin kiva ottaa vaan rennommin koska kaikkihan on kumminkin hyvin, eikä maailma kaadu korvikkeisiin tai vähäisiin uniin. Pelkään ihan hirveästi että suorittaminen kostautuu ja väsähdän totaalisesti. Istuisin edes paikallani enkä kävelisi kämppää ympäri kuin päätön kana tekemässä turhia hommia. Ainoita pakollisia asioita päivittäin on kissojen ruokinta ja laatikon siivous. Pyykkejäkään ei tarvitse heti pestä eikä tiskejä tiskata. Tuttipulloja olis ilmeisesti hyvä olla useampi koska kahden pullon jatkuva jynssääminen vie aikaa. Mut en mä tätä pois vaihtaisi, ehkä en arvosta yöpäivystämistä ihan hirveästi mutta myöhemmin itken kumminkin kuinka vauva-aika oli ihanaa. Kaveri ei kuitenkaan tunne kelloa ja ei sillä mullekaan ole enää hirveästi merkitystä. Ainoa asia josta haluaisin eroon on hermosärky oikeassa jalassa. Käveleminen tekee kipeää. Pakko hommata sähköpumppu, käsistä loppuu voimat vetopasuunan kanssa.