On näissä ihmissuhteissa se kääntöpuolikin.
Tuntuu että mulla on alkanu jonkinlainen alamäki, en välitä mistään eikä
mikään kiinnosta. Hirvee morkkis kun tuli taas sikailtua mut en vaan jaksa välittää.
Muuttopäivä lähenee ja pahempi mieli tulee koko ajan. Kaduttaa koko homma.
Mut en mä voi enää perua. Kotona ei ole enää sitä turvaa mikä oli. Nyt tää on vaan paikka
missä käyn nukkumassa. Oon mokaillu viime aikoina ihan riittämiin, nyt alkais jo riittää.
Pitäs varmaan ruveta kattelemaan jotain harrastuksia, niin sekoamisille ei jäis aikaa.
Ahdistaa tää kaupunkiki. Olen täällä vaan työni takia. Mut enemmän ahdistais olla työtön, mikä ehkä on edessä tossa kesän korvilla. Sitten vaan kouluun. Lahtikin on sellanen kaupunki joka ahistaa,
olin Lahdessa koulussa sillon kun mulla meni huonosti. Se fiilis jää ilmaan leijumaan. Ekat kymmenen vuotta Lahdessa, toiset kymmenen Heinolassa. Jee. Tampere olis kyll ihan jees.