Eilen illalla aloin miettiä,mistä on valmis luopumaan elämässään toisen takia.
Kenties vapaudesta?terveydestä?tai itse elämästä?
Joissakin tapauksissa kaikki alkaa mennä ystävien mielestä perseelleen.
Sitä on vaikea kertoa tai selittää mitä tarkoitan,koska en halua sanoa ketään nimeltä,
enkä edes vihjata.
Sanotaanko vain että ihminen katosi muuttuen robotin kaltaiseksi.
Sekin elämäilo kadonnut,läpi näkee niin h-vetin hyvin ettei mikään ole entisellään.
En sitten tiedä oliko iloisuus vain esittämistä ja pirteyden takana jotain muuta.
Mutta plussaa jaksamisesta.
Joskus kaiken unohtaa,mutta toisella hetkellä kaikki muistuu mieleen.
Kaikki hyvä ennen ja että nyt on elämä karvan varassa.
Pitkän sellaisen.