Mä alan muuttua taas paskapääks.Koko elämä vois olla sitä jumitustilaa,että katsoo eteenpäin muttei katso mihinkään,katsoo tyhjää.Ja ei kuule mitään.Oon väsyny.Inhoon J.tä.Se on aina arvostelemassa millanen mun pitäs olla,ja miks mä pukeudun niinkun pukeudun.Onhan meil erilainen maku,mut tuntuu et mun pitäs aina jäädä sen varjoo.Se ei näy,mutta kuuluu.Mä en saa näkyä enkä kuulua.Jos avaan suuni,saan kuulla miten aina sotken asiat.En mä sotke,vien vaan huomion siitä hetkeks pois.Se alkaa tätiytyä.Puhuu mullekkin jo kirjakieltä...Ja on ihan yliasiallinen.Jyrää on viikon päästä.Olispa lämmin.Apulantaa.
Mä nään syksyn.On hämärää ja mä juon teetä takan ääressä.Inhoon syyspäiviä.Näkee kaiken sen paskan.Yöllä on kirkas taivas ja kirpee ilma.Ysin syksy on paras mitä on ollu.En kiinnittäny huomiota paskaan kun olin joka viikonloppu viihteellä,ei ehtinyt.Olin sillon 15,nyt melkein 18.Niin vähän aikaa niin paljon muutoksia.Huonompaan.S on etäinen omalla tavallaan.Mä en tunne sitä enää,ei meidän ystävyys ole enää samanlaista kun joskus ennen.Nyt se on ns.aikuisten ystävyyttä,enemmän itsenäisyyttä,eikä enää olla kuten se kaveri,duon toinen puolisko.Salskun elämän paras aika menee tällä hetkellä,se on 11v.Olinko mä niin pieni kun se on?.J ei ole muuttunu ja olen huomannu etten siedä sitä.Liian sosiaalinen.