Juu...Lähdettiin mun serkun ja sen poikkiksen kanssa mökkeilemään.Siellä susirajan tuntumassa oli paarmoja enemmän kun laki sallii ja kuumakin.Aloin miettimään N:ää...On jo yli vuosi siitä kaikesta,ja mietin teinköhän elämäni suurimman mokan.Ehken,ehkä.Eniten kaipaan sitä että joku nukkuu vieressä,ja on joku jota voi halata.K vei maton alta,ja pahimmalla hetkellä häipyi.Tiedän mitä se oli vailla,tiesin aikasemminkin.Onhan sillä maine.Ainoana maailmassa onnistui viemään maton alta,onneksi en tehny mitään peruuttamatonta.
Mutta luuli kai että olisin ollut helppo pala.Mutta ollaan väleissä.Taitaa ottaa päähän kun en enää kiemurtele miten se haluaa.Mitä siinä muka näki?Nyt vaan miettii että kaikki jätkät on samanlaisia.Ainaki ne jotka osuu kohdalle.Piirit on liian pienet että tapaisi ehkä erilaisia ihmisiä.Taidan tyytyä unien näkemiseen,siellä ne mukavimmat ihmiset oleilee aina välillä.Ja on parasta että jos tapaa tai näkee jonkun,ei ota selvää millainen ihminen se on,tekee omat mielikuvat.Konkreettiset pettymykset tuntuu paljon pahemmalta.Vaikka ohan se väärin kieriskellä unettomana sängyssä ja miettiä jotain ihmistä jota ei edes tunne.Jos olen jätkien suhteen nirso,enemmän olen nirso tyttöjen suhteen.Yleensä kyseiset ihmiset paljastuu kanoiksi luonteeltaan vaikka olisivat ihan nättejä.Kaikista ei voi pitää.
Toisella mökillä oli vielä enemmän paarmoja,eikä ollut enää edes mökkiä.Se paloi viisi vuotta sitten.Kävin siellä viimeks  silloin ja kaks viikkoa sieltä lähdön jälkeen salama iski taloon.Kaks viikkoa omistajan kuoleman jälkeen.Sillä on joku yhteys.Oli kova pala nähdä maailman paras paikka kasana tuhkaa..Paarmoja siellä oli vielä susirajaakin enemmän.Ruokaa tehtiin taivasalla.Sinne tuli sudenkorento joka tanssi Yön tahtiin.Hartsa sanoi sitä Simoksi,mulle se oli Tasa.