Tuntuu ihan kauheelta.Pelkään.Sanon toista ja teen toista.MIKSI VOI MIKSI?
Vahinko on jo ehtiny tapahtua.Sama taitaa toistua kuten keväällä.
Musta ei saa tuntua tältä.Matto vedetään alta.Pelottaa.
Avoimuudella olisi kyllä tilaa tässä elämässä.
Toisaalta en malta odottaa huomisee.Toivottavasti koulu ei kärsi tästä.
Ei ole elämä helppoa.Mä en tahdo kouluu,haluan vaam olla.
Ne silmät vaan katsoo,vaikka sulkisin omani.Mä en tahdo että ne tekee niin.
Ne on mun ajatuksissa,enkä tahdo niin.
Vaikka olen onnellinen.
En voi olla näin tyhjä,levoton.
Sitten kun pelko katoaa,olisin onnellinen.
Mistä se luottamuksenpuute johtuu?
Jos en voi luottaa itseenikään?Ehkä se on sitä.