Elämä alkaa taas olla raiteillaan,toivon etten taas vaan hyppää mihinkään ihmissuhdekaivoon.
Vaikka järki sanoo muuta niin tuntuu välillä ihan muulta.
Älä osta koko lehmää jos haluat vain litran maitoa.
Oliski niin helppoa. Ihan mukavaa on ollut. Paha olo tuli viikossa ulos,jos nyt
retkahtaa, homma alkaa alusta. Eli ei halailua eikä mitään.
Patjalla nukkumiseen on tottunut,enkä edes välttämättä haluaisi siirtyä enää sänkyyn takaisin.
Vielä ei kykene, vaikka hartiat huutaa hallelujaa ja niska kans.
Yksinoloon pitää vielä tottua ja olenkin aika paljon saanut olla kun Henri on ollut töissä.
Hankin jossain kohti pienen karvalapasen,kissan.
On ollut puhtiakin enemmän tehdä asioista ja maailma ympärillä kiinnostaa.
Ehkä se asioiden mielessä pyörittely lamaannutti jotenkin, olo on keveämpi.
Joka päivä ei ala supervitutuksella ja lauseella:Emmä halua tehdä mitään eikä kiinnosta.
Ja kun on luntakin ja kaikkee.