Mitta alkaa pikkuhiljaa täyttyä.
Tänään ei ehkä ole ihan paras päivä ja mua kyrsii,
kun en tiedä mitä hemmettiä mun pitäis tehdä ja sanoa.
Ihmissuhteet on hankalia.
Varsinki kun en tiedä mikä on ongelma.
Ei mulla ainakaan ole mitään sanottavaa,tai valitettavaa.
Tekis niin mieli taas piikitellä ja sanoa kaikki mitä mun päässä pyörii.
Se vaan ei ole mahdollista nyt.
Ja vaikka kysyisinkin mikä on,niin ei mitään vastausta.
En ymmärrä yksinkertasesti.
Asun himassa joten en voi olla koko aikaa vahdittavana.
Kotona on tiettyjä velvollisuuksia.
Ja kai mullakin on oikeus olla joskus väsynyt.
En mä aina jaksa olla seuraeläin.