On hirveän levoton olla kaikki ajatuksetkin on ihan sekaisin,tuntuu ettei palasista saa mitään
järkevää.Pitkään aikaan ei ole tuntunut tältä,kaikki on ollut seesteistä ja tasaista.
Siitähän se varmaan kiikastaakin tasaista.
Toisaalta inhoan muutoksia mutta toisaalta haluan niitä.
En oikein edes tiedä mitä haluan elämässäni,enhän mä koskaan ole tiennyt.
On hetkiä jolloin luulee tietävänsä mutta ei sittenkään.
On ihan liian hiljaista.
Välillä kassalla istuessa tuntuu että sosiaalisuuskiintiö on niin täynnä että toivoisi muut ihmiset helkkariin.
Sellaisina päivinä toivoo istuvansa hämärässä hiljaisuudessa ja katsomassa jotain mielenkiintoista
sontaa telkkarista.
Jos mä joskus asun yksin mä haluan viininpunaisen seinän ja hämärät valot ja upottavan sohvan.
Ja mä haluan vaikka mitä.
Ja joskus tekisi mieli vetäistä pullo kossua ihan vaan kun tuntuu siltä.
Mutta se vaatisi vartiointia,suukapulaa sekä tuoliin köyttämistä.Ettei valvoja saa puremia.
Joskus sitä luulee että on viisastunut ja tekee mieli kokeilla jos vaikka tällä kertaa pää kestäisi viinan,
mutta ei se ikinä kestä.Sitä vaan ei opi.Joten ei oteta tippaakaan.Paitsi siidereitä=P