Ah,sitä niin harvojen herkkua tomaattimurskaa purkista.
Aivan fantastista.Kaalisopan kanssa.Uuh!
Haluisin suihkuun mutta mistäs sen keksis,eikä saunaakaan ole tänää.
Kuulin yhdestä mun kaverista,ja asiat alkaa olla jo menetettyjä.
Luultavasti pyörtyisin jos näkisin sen,mutta mä en voi tehdä mitään.
Kolme pitkää vuotta.
Ja toisella kaverilla menee turhan lujaa.Pitäisköhän sitä käydä ojentamassa...
Tekis mieli ainakin.No jokaisen oma asia.
En puutu enää toisten ihmisten asioihin.
Mä todella alan pehmetä päästäni.
Runojakaan en ole kirjotellu pitkiin aikoihin,kun ei ole enää tunnetta mistä kirjottaa.
Ja on turha luulo että mun runoihin ilmestyy siirappia.
Siirapit pysykööt mun pään sisällä.
Kaikesta tuskasesta ja negatiivisesta on helppo kirjottaa.
Ne sanat asettuu paikoilleen itsestään.
Olen huomannu kuinka tunteet muuttuu.Ennen se oli vaan tunne mahanpohjalla,
ja teki mieli riehua.Olo oli ihastunu ja energinen.
Ja mitä lähemmäs tätä päivää tullaan se tunnemyllerrys vaan pahenee joka kerta kun ihastuu.
Se tuntuu palana kurkussa,levottomuutena,unettomuutena,syömättömyytenä,ja ahdistuksena.
Se pahenee asteittain.Listaa vois jatkaa vielä.Mutta koko pakka sekottuu ja elimistökin sekoaa.
Tekis mieli huutaa suoraa huutoa.
Sillä energiamäärällä pääsis varmaan kuuhun.