Jälkikäteen on kiva kuulla asioita joista ei edes tiennyt. Vieksän aikoina en kelvannut kellekään kun olin niin vitun karsea tapaus. Tai sitten mulle ei kerrottu ihan kaikkea, tai sitten ajatukset ovat muuttuneet toisten päässä ajan saatossa. Tiedä häntä. No mutta yksin mä en ole jäänyt juuri koskaan karseudestani huolimatta :D Kaverin kanssa puhuttiin juuri siitä kuinka pieni maailma Vieksä olikaan. Valinnanvaraa seuran suhteen ei juurikaan ollut joten hengattiin lähinnä sellaisten kanssa joiden kanssa muut eivät halunneet. Jos joskus satuttiin eksymään joihinkin pippaloihin niin ensimmäinen kysymys oli et "mitä noi täällä tekee?"  Kaverini muutti keskustaan ja sanoi että siinä vaiheessa tajusi et ehkä sitä ei olekaan niin omituinen tai kamala kuin muut ovat antaneet ymmärtää. Tottakai porukka jakaantuu isommassakin paikassa mutta samanhenkisiä ihmisiä on enemmän. Vieksässä oltiin kahden kun ei muiden seura natsannut ja sama linja on jatkunut. Muut kaverit ovat lähinnä jatkaneet elämäänsä ja lopettaneet yhteydenpidon. Meillä on edelleen oma porukka, vaikka ei nähdäkään tiiviisti, ja se on säilynyt samana ylä-asteesta asti. Katsottiin pinkka leirikoulukuvia :D Valokuvat ovat mukavia kun niitä löytyy, eikä mitään digipaskaa.