Haluisin todella tehdä jotain sellasta,joka tulis suoraan sydämestä.
Tai ainakin kiinnostus asiaa kohtaan.
Syöminen on yks sellanen rakastettava asia johon keskityn täysillä.
Muu maailma katoaa,eikä saa häiritä.Mut tätä ei lasketa.
Toinen olis vaatteiden suunnittelu ja toteutus,mutta hyvä jos tyynyn osaan tehdä.
Niin ettei se purkaudu heti ensimmäisen käytön jälkee.
Apinapeli(donkikonki=D) laulaa ja raikaa taas.
Tulee mieleen se kun kaverin kanssa pelattiin sitä kolme vuorokautta putkeen.
Sitten alkoi jo kuulemaan sanoja pelimusiikissa.
Kahtelin tässä vanhoja luokkakuvia.
Suurin osa niistä ihmisistä on täysiä mulkkuja,ja niistä on tullut jotka eivät olleet.
Pottakampaus oli IN!
Koulunvaihdoksen jälkee tulleissa luokkatovereissa ei ole enää edes ihmisyyttä jäljellä.
Ainoo tie oli alaspäin,ja sen huomaa.
Ihme että ne on edes elossa enää.Mut tuleekohan niistä enää ihmisiä?
Mut itse tiensä valitsivat,harmi että muutoksen huomaa nähdessään ne ihmiset.
Ja sitten alkaa muistelemaan kuinka pirtee ja ilonen toikin oli joskus.
Oon sitä mieltä että ihmisen viattomuuden näkee silmistä.
Tai ainaki mä näen silmissä erilaisuutta.
Okei,lapsilla on erilainen kiilto silmissä ja ne on iloisia,viattomia.
Aikuisilla ilme on venähtäny,ja kaikki se tieto vastuusta ja kokemuksista näkyy naamasta.
Ja se kiilto silmissä onki sitte jotain muuta kiiltoa...H.Y.I.
Eläimellinen kiilto.