Kauhee turhautuminen kaiken materian ja valitsemisen keskellä. Ja sen halun ja oikean tarpeen välillä. Omistamisen ja ostamisen riemu vastaan siitä tuleva mielipaha ja morkkis. Jatkuvaa vellomista.Jos mulla ei olis nettiä, niin en mä edes katsois mitään semmosta josta tulis kiusaus. Onneks on kirppikset. Ja onneks en halua mitään tonnin laukkuja ja ynnä muuta luxusroskaa Pitäs muutenkin viedä kierrätykseen kauhee kasa vaatteita joihin en mahdu enää tai ne on jääneet käyttämättä. Pitäs päästä eroon siitä ajattelusta että jos mä sit joskus. Löysin Itä-Hämeestä tänään kirjoituksen joka kiteytti kaiken sen mitä ajattelen elämästä, työnteosta ja unelmista. Ja syyn siihen miksi stressaannun ja pää hajoo siitä suorittamisesta ja motivaation puute. Se motivaation puute on avain kaikkeen. Ja se teksti kertoo mistä munkin motivaation puute johtuu. Suorittamisesta. Siinä oli juttua että koulussa stressittää tenttejä, projekteja, koeviikkoja yms. jatkuvat suorituspaineet siihen asti kunnes valmistuu. Ja oikeastaan sitä miettii jo opiskeluaikanaan mitä aikoo tehdä valmistuttuaan. Kun ei ole työkokemusta, ja kun kaiken koulunkäynnin ja valmistumisen jälkeen pääsee töihin joita varten opiskeli ja suoritti. Ja jos työ ei olekaan sitä mitä oli kuvitellut. Ja työelämässä jatkuu sama suorittaminen ja omissa tehtävissään kehittyminen. Entäs sitten eläkkeellä, ehtiikö silloinkaan tehdä mitään msitä unelmoi? Tossa oli kiteytettynä pointti joka lehtijutussa oli mutta aika huonosti. Siinä puhuttiin myös ihmisistä jotka ovat irtautuneet suorittamisesta. Jäätää liikaa. Kaivan sen artikkelin myöhemmin.