Puhtia on ollut riittämiin kun on saanut mennä "omalla" vuorokausirytmillä iltavuorojen takia. Aamuvuorot tällä viikolla tulevat olemaan aika kidutusta. Tarvitsisin tuolin joka antaa tällin aina kun silmät meinaavat lurpahtaa. Viimeaikaiset dokausreissutkin ovat menneet penkin alle sen takia että mitta yksinkertasesti on täynnä enkä jaksa. On ollutkin pidemmän aikaa fiilis ettei vaan tee mieli, mutta kuitenkin on tullut lähdettyä siinä uskossa että se menee ohi. Väärin. Paahtoklubi-iltana ei olis millään jaksanut lähteä, ja ilta menikin loppuenlopuksi siihen että kiukkusin vähän ja sanoin että katsotaan: Yksi kalja ja jos ei jaksa niin kotiin. Kotiinlähtöhän siitä tuli, eikä harmita. Se harmittaa että olisi ollut paljon sellaisia ihmisiä liikenteessä joita harvemmin näkee, mutta ei ei ollut mikään seurafiilis niin ei niiden ihmisten seuraan sitten tullut hakeuduttua. Muutenkin on tullut oltua aika huonolla tuulella kun vertaa aikaisempaan, ja meinaa jäkätyskin riistäytyä mut koitan pitää suuni kiinni koska siitä ei ole mitään hyötyä. Koitan olla kannustava mielummin. Mut onneks pääsin siitä suorittamistunteesta eroon, ajattelin että mun ei tarvitse olla valmis ja suunnitella tulevaisuutta millilleen. Suunnitelmat saa olla mut toteuttamispaineita ei tartte olla. Kyllä kaikki järjestyy. Nyt ollaan tässä hetkessä :)