Oloissa on kyllä ollut kestämistä kun väliin oksettaa, itkettää ja väsyttää samaan aikaan. Yöt ovat kusella juoksemista mutta se kuulemma pahenee loppua kohden. Ajatukset ovat ollet sekaisin enkä oikein tiedä mitä pitäisi ajatella koko tilanteesta, täähän on kuin vuoristoradassa :D Viikon kuluttua on aika PHKS:ssä ekaan ultraan. Ei sen enempää asiasta, ei täällä eikä muuallakaan. Mä en halua tehdä mitään raskausblogia, enkä kuunnella mitään lussutusta vauvoista.  En ole edelleenkään mikään lasten ylin ystävä, mutta tämä on mulle eri asia kuin toisten lapset. Liika hössötys ärsyttää, kun ihmiset eivät voi reagoida normaalisti asiaan. Onhan tää hienoa mutta mun mielestä normaalia elämää. Mua kiinnostaa enemmän se aika kun lapsi on ulkopuolella ja elämä jatkuu uuden tulokkaan kanssa. Sitä odotellessa.