Tässä kaupungissa tapahtuu kummia. Nuoriso listii toisiaan tai itsensä. Liian monta tapausta lyhyen ajan sisään. Muistaa kuinka haurasta elämä on loppupelissä. Kyllä se jostain kertoo, mutta onko se tämän kaupungin vika? Muuttaa voi mutta se ei poista ongelmia omasta elämästä. Se on pakenemista. Muistot voi saada vain unohtumaan helpommin kun ei ole enää tuttuja katuja tallattavana. Vaikka nämä ihmiset eivät olleet mun lähipiiristä silti se tuntuu. Tapetusta nuoresta tuntuu viha ja kysymys MIKSI? Sama kun huutaisi ja raivoaisi sisäänpäin. Voimattomuus. Ihmiset puhuvat ja supattavat. Leviää kuulopuheita ja juorutaan. Ihan kuin joku normi kahvipöytäkeskustelu. Maailman taakka tuntuu taas ihan käsittämättömän suurelta..kuin silloin joskus. Mutta tällä kertaa se viipyy hetken, eikä vie vuosien läpi pimeässä..