Turhauttaa, ihan kuin jokin puristaisi keuhkoja kasaan. Kaikki on vain huokaamista. Koskakohan viimeksi löysin elämästä jotain positiivista. Ulospäin kyllä, mutta toista on se mitä päässä liikkuu. Ei huvita yhtään mikään. Päivät kuluvat, eikä niitä edes huomaa. Moni asia on "ihan jees", mutta kun se ei riitä! Tasapaksua, samanlaista, harmaata massaa. Ei nykyisin tule edes tehtyä mitään kun ei jaksa. Dokaaminenki menee aina samalla kaavalla ja samoilla naamoilla. Kesä on puolessavälissä jo eikä edes tunnu kesältä. Tuntuu kärsimykseltä. Joskus kesätkin oli mukavia. Lapsena oli hienoa. Kesästä sai kaiken irti, koko päivän jaksoi juosta ulkona tai rannalla. Mato-ongelle lähtökin on aina siirtynyt, samoin rannalle lähtö. Oon varmaan rannalla käynyt uikkareissa viimeksi 2006...ja kerran viime kesänä.