Mieleen tuli äsken yks päivä viime kesästä.
Ja muistin senkin päivän kun kuulin Nylon Beatin Sairaanfuckingkipeenraastavaa
ensimmäisen kerran.Oltiin kaverin kanssa Joutsassa.
Tosiaan tuli samanlainen fiilis kun viime kesänä.
Toisaalta se fiilis on tyhjä,mutta toisaalta sellanen että mun on helppo olla.
Ajattelin lopettaa tavallisen päiväkirjan kirjottamisen.
Enhän mä olekaan kirjottanutkaan kun vasta melkein 10 vuotta.
Mutta ei ole enää niin paljon kirjoteltavaa,eikä mulla ole mitään huimia salaisuuksia.
Kirjotan yleensä silloin kun on paha olla tai on tapahtunut jotain negatiivista.
Ja kuitenkin ne parhaat muistot on mun ajatuksissa.
Meen nukkumaan.