Joskus tulee sellasia hetkiä,että kaikki mitä jostain ihmisestä muistaa,tulee mieleen sekunnissa.
Ja se tunne häviää melkein yhtä nopeesti.Tapahtumat välähtää silmien edessä.
Siinä tulee paniikin tunne ja päässä kuuluu vaan EiEiEi..Se tunne mikä siitä tulee.
Mä en halua muistella enää.Siitä tulee paha olo.
Tai sellanen tosi turhautunut,koska aikaa ei saa takaisin.Valokuvia on kiva katsella.
Paitsi sitten kun kaikki muistot tunkee yhtäaikaa.
Mä tunnen hirveesti syyllisyyttä.Ehkä siitä että olen kohdellu monia väärin.Kylmästi.
Mutta aika kuluu.Se kylmyys on vaan keino saada muut tajuamaan.
Mä en halua muistaa.Mä haluan muistaa.En tiedä.
On niitä ilonaiheitaki.Mä sain kaikki Sonicit.
Miinusta sille ettei ne ole Segalle.Pleikkarille.
Suunnaton tunnearvo,jota mä en aio kadottaa ikinä.