Oon huomannu että harvat tututkaan liikkuvat enää missään. Dokailu nyt sattui olemaan lähes ainoa tapahtuma missä ihmisiä näki. Joo ei sitä aina jaksa. Mutta suurin osa on lopettanut ja siirtynyt pössyttelyyn, tai sitten on parisuhde. Jos toinen ei lähde niin ei lähde toinenkaan. Pössyttely onkin kovin sosiaalista, jos ollaan isommassa porukassa niin ei se ole kivaa. Niistä ihmisistä ei enää ole oikein seuraa kun jokainen jumittelee omiaan. Loppuenlopuksi en pidä kummastakaan, vaikka välillä janottaakin niin se on vain tunne. Ajatuksena mukava, tekona ei enää niin mukava. Joo en ole lopettanut päihteidenkäyttöä. Sitten lähden kun oikeasti tuntuu siltä, enkä siksi että se on tapa ja muutkin lähtee. Joulukin on kohta, tosin meillä ei vietetä joulua. Joulu on lasten tai Kauppiaiden juhla. Meidän suvussa ei ole enää lapsia. Tuntuu kököltä kun ihmiset juoksentelevat hädissään kaiken takia. Pitää olla täydelistä ja tavoitteet taivaissa. Tekemistä enemmän kuin laki sallii kun kaikkea Joulu-tekemistä on kasattu karsea määrä. Hamstrataan kuin viimeistä päivää. On ennen joulua-kinkku, joulukinkku, ja varmaan vielä after joulu-kinkku. Ja 200 euron legopaketti muksulle, joo-o... Nyt tajuan miksi porukat kieltäytyivät ostamasta minulle överihintaisia leluja joululahjaksi. Lapsena se tuntui niin väärältä, nyt ei. Missä nekin lahjat ovat ensi vuonna. Kukaan ei varmaan edes muista. Hetken huuma ja romukoppaan. Itse toivon villasukkia ja muuta lämmintä.