Päikkärit on kova sana<3. Tänään on ollu niin paska päivä ettei oikein muutakaa keksiny. Vois tosin leipoa vaik sämpylöitä,kun ostin erilaisia rouheita ja jauhoja. Eikä nokkonen näytä olevan lopussa.  Tänään on ollu vaikeeta olla ihmisten kanssa,kun on jotenkin sellanen fiilis että kaikki on pahalla päällä ja se on mun vika. Ja kaikki kattoo pahasti. Tästä päivästä ei oo itku kaukana. Kaikki pienetkin vastoinkäymiset tuntuu hirveen henkilökohtasilta ja suurilta. Haluisin lomaa, en jaksais mennä töihin. Viime yö oli jotain kauheeta. Kerkesin nukahtaa hetkessä ja alkoi uni jossa kuljen pimeessä käytävässä, tunnen kuinka joku seuraa ja saavuttaa koko ajan. En juokse karkuun, ja tuntuu kun kylmät väreet menee päänahasta selkärankaan koko ajan ja pelkään ihan helkkaristi. Sitten tuntuu että joku koskee hiuksiin ja selkään sormilla. Herään ja sydän hakkaa ja oon kauhuissani. Nukahin tosin saman tien uudelleen. Toinen uni liittyi edelliseen asuinpaikkaani, näen paikasta unta edelleen vaikka muutosta on jo yli vuosi. Haen jokaisessa unessa tavaroitani pois sieltä, ilmapiiri on ainoa mikä muuttuu ajan kuluessa. Aluksi riitely kuului siihen aina ja tunnelma oli ahdistava.Pikkuhiljaa se muuttui siihen ettei ketään ole kotona.  Ja jokaisella kerralla otan tavarani mukaan tai sen mitä unohtui. Painajaisia on harvemmin. Pitäis ens sunnuntaina lähteä käymään katsomassa yhtä kaveria. Piti mennä jo viime viikonloppuna mutta se ei onnistunut. Sovittiin että venaan, tuntuu vaan niin pitkältä ajalta. Mut onneks voi nähä välillä. Odottavan aika on pitkä.