Tuntuu ihan hölmöltä.Päivät matelee vaikka kesään on enää kaksi kuukautta.
Kotiorja kolmonen ilmoittautuu.
Luulen että osasyy ilmapiirin kireyteen on se,etten ole kotona tietyllä kellonlyömällä.
Tekemässä mitä pyydetään,mielummin en olisi kotona jaloissa pyörimässä.
Tuntuu että aina saa kävellä seiniä pitkin ja keskellä yötä ettei kukaan näe.
Jos joskus pääsis lähtemään.
Eihän kaikki varmaan mun syytä ole mutta ainaki huonot päivät puretaan muhun.
Tuskin viimeaikoina itsekään olen mikään täysin helppo ollut.
Käy vaan vituttamaan jatkuva valitus kun mikään ei ole_ikinä_ tehty oikein.
Laiska tyhmä ja saamaton.Just joo.
Kyllähän noi pärjää ilman muakin,mutta millanen supermarketti tästä kämpästä kehkeytyy,
ellei kukaan ole luovimassa niitä tavaramassoja jemmaan tai järjestykseen.
No olen saanu tänään aika paljon aikaseks.Tosin en kotona.
Tuli ihan hyvä mieli siivoomisesta.Kotona ei ole kiva siivota,ku ei se näy missään.
Samaa sontaa kaikki.
Onko menneisyydessä jotain sellasta mikä mua viehättää?
Ainaki joka aamu kun herän toivon että kaikki täällä palais ennalleen.
Siihen aikaan kun maailma oli yksinkertasempi ja iloisempi.
Valokuvia siltä ajalta ei juurikaan ole.Sillon jännitystä elämään sai pienistä asioista.
No ei mulla nyt ole valittamista,haluisin vaan sellasen päivän että maailma ei vaivaisi mua.
Eikä ikävät asiat tulisi mieleen.Se paskafiilis.Ei se ole kenenkään vika.
Kuitenki nyt on tasapainosempaa kuin ennen.On kiintopiste elämässä,jonka eteen on valmis
tekemään enemmän.
Ennen en osannu ajatella muita,enkä tajunnu sitä mitä seurusteluun kuuluu.
Tein mitä halusin ja olin vaikea.Ja viis veisasin miltä toisesta tuntuu.
Ehkä en ollut valmis jakamaa mun maailmaa.Joitain asioita en vieläkään.
Ajan kanssa.