Täytyy sanoa että eilen olisin voinua pyörtyä onnesta.
Tajusin olevani huippuonnellinen.Ja onnekas.
Kuitenki haluisin että muutkin vois olla onnellisia.
Ja tiedän ettei kaikki voi,kuten yks tyyppi.
Se haluisi olla onnellinen mutta se pelkää ja ahdistuu liikaa.
Eikä se itse voi sille mitään.
Harmi,koska mä haluisin sen olevan onnellinen.
Sillä oli mahdollisuus onneen,mutta ei pystynytkään.
Toivon että kaikki selviäisi.
En voi sanoa että tiedän miltä tuntuu kun tahtoisi olla onnellinen,mutta ei pysty suhteisiin.
Mulla se ahdistus on hetkittäistä ja silloin kun kaikki on alussa.
Ensimmäistä kertaa elämässäni luotan toiseen.
Ja pessimistinä tiedän että loppu tulee joskus,enkä tahdo kärsiä.
Jätetyksi tuleminen ja jättäminen tuntuvat pahalta.
Pelkään kasvavani kiinni.Silti haluan.