Kai se turhautuminen jäi päälle. Ja silloin kun se jää, alan jäkättää ja syyttelemään ja olen hirveän nihkeä muutenkin. Semmonen eniten vituttaa kaikki-olo ja kyrpä nousee otseen pienistäkin asioista. Onpa Villellä mukavaa. Ja sitten kun vielä meni se käsikin poikki, mä joudun auttamaan monessa asiassa, mutta sanoin ettei yritä kusettaa mua. Mä en tykkää passuuttamisesta muutenkaan joten alkaa vituttaa jos Ville passuuttaa mua sellasissa asioissa jotka se voisi tehdä itsekin. Ja musta on helvetin epäreilua että se voi dokata ja liehua kylillä ja mä joudun menemään töihin. Sekin mua vituttaa. Ehkä mä otan asiat turhan raskaasti, ne menisi kumminkin ihan omalla painollaan ilman stressaamistakin. Mutta en vaan osaa sen kuin hetken. Tai sitten mä kaipaan omaa rauhaa hetken että jaksan taas olla seuraneitinä. Tuntuu että mä oon vaan vittuillu piikitelly ja kiukunnu viimesen viikon ainaki. Rupeaa arveluttamaan se Rastilan reissukin, jos mun pää päättää revetä olostaan siellä, kun nyt ulos tulee vaan pieniä palasia kerrallaan. Enkä vittis pilata muiden hyää fiilistä vetämällä jotain kohtausta siellä O_o