Viime aikoina mielessä on käynyt liian monta asiaa kirjoitettavaksi.
Naurukohtauksista siihen että aika todellakin kultaa muistot.
Siihen että ulkona on todella kaunista.Alan todella pitää syksystä,vaikka väsyttääkin.
Kirppikseltä löysin TopDanielsin korkeapohjaiset kengät,juuri ne jotka halusin ja jotka vain yhdellä
ihmisellä muistan,vaikka monella ne oli.Mietin monesti että mistä ne ovat.
Sanon niitä Milleniumteinikengiksi.Sitähän ne ovat,kun kaikilla oli platformit ja leveät lahkeet.
Vieläkin olen pahoillani kaikista pahoista teoistani,näen liikaa unia niistä.
Mutta ihmiset eivät vastaanota anteeksipyyntöjäni,ei vastauksia,ei mitään.
Liian moni ihminen on kadonnut kuin pieru Saharaan.Kännykästa ei ole apua.
Tunnesiteitä ihmisiin jää vaikka olisi vannonut mitä.
Tämänhetkistä elämääni en vaihtaisi mihinkään,vaikka sillointällöin kaipaan omaa aikaa,ja
tietoa siitä että voisi tehdä mitä huvittaa.Mutta kukapa ei.
Sanotaanko että Vieksässä asumani aika oli elämäni parasta aikaa kavereiden ja dokaamisen kannalta.
Oli mukavaa.Se oli silloin.
Nytkin on mukavaa mutta eri tavalla,vaikka kaipaankin joskus aikoja Vieksässä.