Sain äsken soiton ja meinasin sanoa etten jaksa, enkä pysty tähän. Mutta se ihminen on ainoa joka mua ymmärtää oikeasti. Ja tietää millainen olen. Se tahtoo auttaa mua pääsemään eroon monista ongelmista joita mulla on. En tykkää että mun pään sisuksia kaivellaan, ja kysellään miksi toimin kuten toimin. Ja auttaa mua pääsemään eroon läheisriippuvuudesta. Ja parisuhdekierteestä. Otan, jätän,otan, jätän. En voi sille mitään että satutan aina muita ihmisiä. Toimin tunteideni varassa, järki ei silloin pysy päässä. Olen kuulemma niin tuuliajolla kuin olla voi enkä tiedä mitä teen. En tiedä mitä haluan. Ville käski mun miettiä asioita. Ja sanoi että joudun aina tilanteisiin joihin en saisi ja se tietää sen. Asiasta on puhuttu miljoona kertaa miksi teen mitä teen. En tiedä tosiaan. Mutta ollaan samankaltaisia siinä mielessä että kumpikaan ei tahdo sitoutua, eikä mitään vakavaa. Mua vaan vituttaa että joku ihminen on mun suhteen niin oikeassa. Ja yrittää saada mut ymmärtämään itseäni ja omaa käytöstäni. Mä vaan satutan muita. Enkä edes tiedä miksi kun tarkoitan vaan hyvää.