Enää en halua olla täälläkään.En missään.Ei kotona ei Lahdessa,eikä Heinolassa.Tien päällekkö pitäisi lähteä.Tiedän että muutan pois kotoa,tiedän myös sen että tulen hulluksi yksiössä.En edes tiedä mitä haluan tai että mikä auttaisi tähän oloon.Levottomuutta ja tunnetta kun on ihastunut johonkin.Ehkä rakastan elämää.Koska ei ole ketään ihmistä joka kiinnostaisi tällä hetkellä.Haluan nähdä maailmaa ja uusia ihmisiä,se voi olla ainoa asia joka tähän auttaa.Toisaalta olen väsynyt ja haluan olla yksin.Siinä on ristiriita.Maailmassa on nyt vain yksi paikka jossa minulla on hyvä olla.Aina.Mutta sitä ei voi sanoa ääneen,eikä kenenkään kuullen.Ehkä osasyy tähän kiemurteluun.Haluan johonkin,missä ihmiset eivät tappele,eivätkä kinaa.Ja kaikki on hyvin.Mikään ei enää kiinnosta.Haluan vain olla ja toivoa että vastaan tulee ihmisiä jotka ymmärtävät kaiken ja tietävät selittämättä mitä tarkoitan.Tämä ei ole oikeaa elämää.En halua oikeaa elämää,se on silkkaa paskaa.Mutta elämä on mitä siitä tekee.Näin erään ystäväni,hän näytti kaameammalta kuin viimeksi.Mutta en voi tehdä asialle mitään,kukaan ei voi.Jokainen päättää mihin elämänsä käyttää.Tulee mieleen Sidin ja Nancyn tarina.En halua että se loppuu samalla tavalla,vaikka sekin on mahdollista.
Huomasin että yöt ovat jo pimeitä,tähdet näkyvät.Mieleeni tulee tapahtumat ennen seiskaluokkaa.Kaikki olivat kylällä liikenteessä ja väleissä vielä tuolloin.Makasimme urheilukentällä ja katselimme tähtiä.Hengitys höyrysi jo hieman ja oli raikas ilma.Se olikin elokuuta jo.Mutta sen jännän tuoksun muistan.Näin tähdenlentojakin.Toivon että asiat olisivat vielä samoin,eikä tarvitsisi riidellä typeristä asioista.Kohta on taiteidenyö,toivottavasti siellä tapaan mielenkiintosia ihmisiä.Viimeksi kävelin vain ympäri kaupunkia muiden perässä,muilla oli niin kauhea kiire muualle.Olisi ollut kiva puhua jollekkin.