Muuttotsydeemit kävikin yllättävän nopeesti. Muuttoauton pitäs käydä tässä ennen vuodenvaihdetta
tai vuodenvaihteeseen mennessä. Sitten saa nähdä miten mun käy.
Jään omilleni, on vaan sellanen tunne että pää leviää kun ei ole juttuseuraa eikä kukaan
kotona odottamassa. Eikä ketään jota odottaa kotiin.
Ehkä opin arvostamaan parisuhdetta kantapään kautta.
Kun täyttä itsenäisyyttä ja parisuhdetta ei voi saada kumpaakin.
Mulla menee hermot toiseen kokonaan jos asuu saman katon alla ja on kova tarve omiin päätöksiin
ja itsenäisyyteen. Jos toinen alkaa kyrsiä niin olisi vaan niin helppo sanoa että ovi on tossa mee kotiis.
Jos koti on sama niin ei auta kun purra hammasta.
Toisaalta on kiva jos kotona odottaa joku ja jonka kanssa voi nysvätä. Sellanen tuttu ja turvallinen.
Sitäkin mä tarviin, ihmistä jonka kanssa jakaa arki ja murheet.
Mä en vaan halua jäädä nysväämään ikuisesti enkä vakiintua vielä. Puolen vuoden päähän ei voi nähdä kukaan, ehkä aika on sitten. Mä olen jämähtäny tänne.
Että voi itse tehty hernekeitto olla hyvää, ei mikään purkkikeitto. Vaan liotetuista herneistä ja keittämällä.